perjantai 26. huhtikuuta 2013

Osa 2. Pinnan alle

Terve taas! Eka osa ilmestyi about kuukausi sitten, joten tää on mun vauhdilla aika hyvin. On mulla joskus menny viis kuukautta osien väliin :D No, tekevälle sattuu, kuten sanotaan. En nyt tiedä, tuliko tästä osasta ihan sellainen kuin piti, mulla oli aika suuret toiveet tän suhteen. Ei ehkä parasta laatua, mutta ihan mukava tästä tuli. Okei, en pidättele kauempaa, lukemaan siitä! :)

HUOM! Sisältää noin kaksi kirosanaa! Jos olet herkkänahkainen: Älä lue! ;)

Kuuntele! Tää on hyvä biisi: Marina and the Diamonds - Are You Satisfied?

***
*
























Viimeisteltyään leipänsä nopeasti Nora loihti kireän hymyn kasvoilleen ja sanoi menevänsä hetkeksi lepäämään. Suljettuaan uuden huoneensa oven takanaan hymy kuitenkin valahti hänen huuliltaan.
   Ei! Noralla ei kertakaikkiaan ollut aikomustakaan mennä rannalle, eikä yhtään mihinkään muuallekaan. Ei tänään, ei tällä viikolla, vasta sitten kun Joan-täti saisi hänet puskettua väkisin ovesta ulos! Uusia kavereita? Mitä varten?! Säälittävä yritys Joan-tädiltä!
   Samassa Nora tunsi syyllisyyttä. Joan oli todella ystävällinen, ja oli mukavaa että täti yritti saada hänet tuntemaan olonsa kotoisammaksi. Ehkä Nora oli ylireagoinut hieman.























Tyttö huokaisi ja käveli reppunsa luo hakemaan sieltä läppärinsä. Nora asetti sen uudelle pöydälleen ja istahti sitten alas avaten samalla koneensa. Kone hyrisi pehmeästi. Nora klikkaili Facebookin auki ja rullasi sivua alas. San Franciscossa ei näyttänyt tapahtuneen mitään ihmeellistä. No, Norahan oli ollut poissa vasta päivän. Silti häntä kauhistutti edes ajatella, miten paljon hän olisikaan jäljessä kaikista kotipuolen uutisista kun hän syksyllä palaisi Friscoon.
    Kukaan ei näyttänyt olevan Online. Ehkä se johtui aikaerosta. Nora katsoi kelloa; varttia vaille neljä. Nythän oli lauantai, ensimmäinen lomapäivä, ja kello länsirannikoilla hipoi yhtä. Kukaan tuskin olisi koneella vielä siihen aikaan. Huokaisten Nora sulki Facebookin, kirjautui sähköpostiinsa ja kirjoitti lyhyen viestin äidilleen, missä kertoi matkan sujuneen hyvin.
























Suljettuaan läppärinsä, Nora kiipesi vielä uudestaan sängylleen ja katsoi ikkunasta ulos. Ei mitään tekemistä. Ja aurinkoinen ulkoilma näytti houkuttelevalta.
























Mitä jos kuitenkin...

***
























Niinpä puolta tuntia myöhemmin (vaihdettuaan vaatteet vielä kerran) Nora oli ulkona kirkkaassa auringonpaisteessa ja suuntasi askelensa kohti rantaa.
























Joan-tädin talolta oli matkaa rantakadulle vain parisataa metriä. Hardwickin rantakatu kattoi pienehkön "ostosalueen" eli muutaman vaivaisen kojun ja viereisen yleisen uimarannan. Tämä jos joku oli kaukana suurkaupungin ostoskeskuksista, pikaruokaravintoloista ja kaikista ihanuuksista. Mutta eipä lähistöllä näyttänyt olevan mitään muutakaan.
























Nora katseli ymäpärilleen ja kierteli kojuissa, joissa myyttin halpoja vaatteita, rihkamakoruja ja lehtiä. Paikalla oli hänen lisäkseen vain muutama muu. Nora pyöritteli silmiään turhautuneena ajatellen: Äsh, miks mä edes tulin tänne? Olis pitänyt pysyä vaan sisällä.. Eihän täällä oo mitään!
























Lopulta Nora päätyi sovituskoppiin punaisten bikinien kanssa. Muistettuaan, että hänellä oli ainoastaan musta Adidas-kokouimapuku, eikä yhtiäkään nättejä bikinejä, saattoi tyttö jopa harkita niiden ostamista. Kotona ei bikinejä ollut tarvinnut, koska uimassa hän kävi harvoin, vain pari kertaa vuodessa uimahallissa silloin kuin koulun liikkatunneilla oli uintia.
























Punaiset bikinit olivat niin halvat, että Nora päätti huvikseen ostaa ne. Mukaan tarttui myös simpukoista tehty rannekoru. Vaaleatukkainen myyjä hymyili ottaessaan rahat vastaan. Meri kimalteli kauniisti auringossa. Noran mieliala kohosi asteen ylemmäs. Hän päätti mennä syömään jotain.
























Pieni ruokakoju ei ehkä vätenyt vertoja mäkkärille tai Noran suosikille KFC:lle, mutta paistetut katkaravut ja ananas olivat ihan siedettäviä.
   "Katkaravut on ihan tänä aamuna pyydettyjä", totesi kojun pitäjä. Nora hymyili tälle pienesti, joskaan hän ei uskonut että olisi maistanut eroa, vaikka ne olisi pyydetty eilen tai toissapäivänä. Ehkä se oli joku paikallinen makuaistijuttu. Ainakin annos oli ollut halpa.
























Syötyään Nora päätti lähteä testaamaan uusia bikinejään viereiselle rannalle.
























Uimarantakin näytti melkoisen hiljaiselta lukuunottamatta rannalla hengailevaa teinijoukkiota.
























Nora kävi pukukopissa jättämässä laukkunsa kaappiin ja vaihtamassa bikinit päälleen. Hän seisoskeli hetken aikaa kopissa, koska tuntui kiusalliselta mennä vieraiden ihmisten sekaan.
























Nora tiesi kuitenkin, ettei voinut jäädä koko elämäkseen pukukoppiin kyyristelemään, joten syvään henkäisten hän astui ulos ja lähti kohti rantaa. Toisiinsa kietoutuneet tyttö ja poika eivät kiinnittäneet Noraan huomiota sen pahemmin kuin kauempana jutteleva hengauspiiri tai hiekkaa tonkiva tyttö.
























Nora värähti veden koskettaessa hänen ihoaan. Vesi tuntui viileältä, ja Noran teki mieli perääntyä takaisin kuivalle maalle. Hän tiesi kuitenkin mitä piti tehdä, mitä mummi oli opettanut; laske kymmeneen, vedä henkeä, äläkä sen jälkeen enää peräänny.
























Vähän ajan päästä kylmyyteen tottui ja Nora alkoi nauttia uimisesta. Vesi hiveli Noran vartaloa, ja Nora antoi aaltojen kannatella itseään.
   Nora oli aina pitänyt meressä uimisesta. Monta vuotta sitten Nora ja hänen vanhempansa olivat asuneet meren rannalla Noran isoäidin kanssa. Kun mummi oli kuollut, Halliwelit olivat muuttaneet San Franciscoon, ja ainoa tuntuma minkä Nora oli saanut mereen oli näkymä alas Golden Gatelta.
























Taivas alkoi tummua epäilyttävästi, kun Nora muisti, ettei hänellä ollut pyyhettä mukanaan. Niinpä hän päätti nousta vedestä kirjaimellisesti hyvän sään aikaan, jotta hän ehtisi vielä kuivatella auringossa.

***
























Oli jo pimeää, kun Nora oli matkalla kotiin. Kävellessään hän tuli huomanneeksi, että oli unohtanut laukkunsa pukuhuoneen kaappiin. Noraa ärsytti, ja mielessään kiroillen hän kääntyi takaisin.
























Nora helpottui nähdessään, että laukku oli siellä, mihin hän oli sen jättänytkin, kaapin lokerossa.
























Laukun pohjalta löytyi muutama kolikko, jotka Nora ajatteli käyttää pukukoppien takana olevaan limsakoneeseen ja ostaa ehkäpä kylmä Cherry Coke. Tyttö kuitenkin pysähtyi kuullessaan epäselvää puhetta ja naurunremakkaa alempaa rannalta.
























Nora säikähti nähdessään muutaman teinin istumassa nuotion ympärillä. Hän oli luullut rannan olevan autio. Ensisäikähdyksestä selvittyään, Nora sai huokaista helpotuksesta; toiset eivät olleet vielä selvästi huomanneet häntä.
























Nora olisi voinut aivan hyvin ostaa kokiksensa ja lähteä. Jostain kumman syystä hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Tietämättä itsekään miksi, hän halusi tietää näistä ihmisistä enemmän. Varoen päästämästä äännähdystäkään hän lähti kävelemään lhemmäs. Onneksi oli pimeää, joten Nora pääsi huomaamatta, uimavalvontatornin taakse. Hän nojasi tolppaan ja katsoi varovasti olkansa yli. Yllätyksekseen hän jopa kuuli keskustelun melko hyvin.
























Joukon keskuudessa oli syntynyt hetkellinen hiljaisuus. Nuotion liekit loivat väräjöiviä varjoja heidän kasvoilleen. Nora tarkasteli heitä jokaista hetkisen. Joukon johtaja oli selvästi punavaaleatukkainen poika, joka makasi raukeasti hiekalla. Blondi tyttö näytti olevan hänen tyttöystävänsä. Punatukkainen tyttö näytti aralta, ja hymyili väkinäisesti. Varmaaankin uusi tulokas. Tummaihoiset pojat näyttivät melko samanlaisilta, he saattoivat olla veljekset. Näitä pikaisia johtopäätöksiä tehdessään, Nora kuuli yhden pojista (sen jolla oli violetti t-paita keltaisen pitkähihaisen päällä) puhuvan.
   "Hei, Danny, tiedätkö sä millon Jenkins tulee?" poika sanoi puhutellen ilmeisesti hiekalla makoilevaa johtajaa.
   "Chillaa Rob, eiköhän se kohta ilmaannu. Ja onhan meillä aikaa ootella", sanoi Dannyksi kutsuttu punavaalea poika rennosti. "Vai mitä?"
   Muut mutisivat myönteisiä vastauksia ja Danny hymyili tyytyväisenä. Blondi tyttö silitteli hänen poskeaan.
























"No niin! Siinä paha missä mainitaan! Moro, Jenks!" Danny huudahti huomatessaan kolisevaa muovikassia kantavan nuoren miehen lähestyvän heitä.
























Jenkins tervehti muita ja polvistui nuotion äärelle muiden tehdessä tilaa. Hän oli selvästi arvostettu jäsen porukassa, päätellen muiden ihailevista katseista. Danny ja blondi tyttö kohottautivat istumaan. Jenkins kaivoi muovikassiaan ja ojensi jokaiselle olutpullon.
























Nora seurasi näiden kuuden keskustelua. Kaikesta hän ei saanut selvää, mutta muutama olutpullo myöhemmin tunnelma alkoi olla vapautuneempi. Jenkins kertoi muutaman vitsin ja nauru raikui autiolla rannalla.























"Moi!"
   Nora säikähti niin että oli kaatua ja päästi vaimean huudahduksen. Hän sai juuri ja juuri kiinni tolpasta, ennen kuin menetti tasapainonsa kokonaan. Saatuaan itsensä taas molemmille jaloilleen, hän pälyili ympärilleen etsien äänen lähdettä. Joku oli ihan varmasti kuiskannut "moi".
























Nora sai säikähtää uudemman kerran, nähdessään jonkun pinkkihiuksisen tumman tytön istumassa tikapuilla ja katsellen häntä naureskellen. Nora oli ollut niin keskittynyt porukan tarkkailuun, ettei ollut huomannut tämän tuloa. Mutta olisihan Noran nyt pitänyt huomata jos hänen ohitseen oli kulkenut joku... Ainoa vaihtoehto oli, että tyttö oli ollut tornissa koko ajan.
























"Ollaankos sitä vakoilemassa?" tyttö virnisti. "Varoisit vähän, sä olisit voinut paljastaa meidät äsken, kun rupesit riehumaan."
   "Kiitos vaan kun säikäytit", Nora sanoi happamasti. "Enkä mä vakoillu, mä vaan..." Mutta hän ei keksinytkään selitystä sille mitä oli ollut tekemässä. Tyttö kohotti toista kulmakarvaansa.
   "Just. Tuu tänne ylös, niin ehkä meitä ei huomata."
























Siltä seisomalta tyttö sujahti kissamaisesti ylös. Nora ei tiennyt mitä tehdä. Lopulta hän päätti kuitenkin seurata tyttöä ylös.
























Tyttö asettui puiselle lattialle makaamaan ja kaivoi tupakan taskustaan. Nora istui hänen viereensä.
   "Haluutsä?" tyttö kysyi tarjoten tupakka-askia Noralle.
   "Eh.. En mä. En mä polta", Nora sanoi ja raapi kiusaantuneena päätään.
   "Mä arvasin", tyttö sanoi hymyillen ja pani tupakat takaisin taskuunsa.
























"Oletsä uusi täällä? En oo nähny sua aikasemmin, ja usko pois, täällä kaikki tuntee kaikki", tyttö jatkoi, eikä Nora voinut olla huomaamatta kitkerää sävyä hänen äänessään.
   "Joo. Mä muutin San franciscosta kesäksi tänne tädin luo."
   "Hah, onneks olkoon. Usko pois", tyttö sanoi taas, "kun kesä on ohi, sä rukoilet pääsyä takaisin Friscoon. Saatat rukoilla jo ennen kesän loppua. Täällä ei ole nimittäin mitään, ei vittu yhtään mitään. Mutta toisaalta... Sä et näytä mitenkään erityiseltä. Ehkä sä viihdyt täällä."
   Nora avasi suunsa loukkaantuneena, muttei keksinytkään mitään sanottavaa. He katselivat hetken vaiteliaina rannalla istuvaa jengiä.
























"Mä ymmärrän kyllä miksi sä stalkkasit noita. Dannyn jengissä on jotain tosi... Puoleensavetävää", sanoi tyttö hetken kuluttua ja kohottautui istumaan. Nora ei sanonut mitään. Hän yritti välttää katsekontaktia tuohon outoon pinkkitukkaiseen olentoon. Noran oli vaikea sanoa, pitikö hän tytöstä vai ei. Oli miten oli, yhden asian hän ainakin tiesi; tyttö saattoi olla mitä tahansa, mutta ainakin hän oli erikoinen. Erikoisin ihminen, jonka oon koskaan tavannut, Nora ajatteli. Ja se on aika paljon se, jos ottaa huomioon että me ollaan tunnettu vasta kymmenisen minuuttia, ja mä olen sentään asunut koko ikäni San Franciscossa. Luulisi, että sellaisessa suurkaupungissa näkis päivittäin vaikka mitä kummajaisia, mutta nyt kun mä tarkeemin ajattelen, niin ne kaikkihan oli ihan samanlaisia. Kuin toistensa peilikuvia. 
   























Nora vilkaisi rannalle; porukka näytti tekevän lähtöä.
























Tyttö nousi seisomaan ja odotti, että he olivat hävinneet näköpiiristä, ja että naurunremakka ja epävireiset laulusävelmät olivat vaimenneet.
   "No niin, näyttää siltä, että reitti on selvä", hän sanoi.
























Sen kummempia selittelemättä tyttö hypähti takaisin tikapuille ja kapusi ne sulavasti alas. Nora jäi hölmistyneenä istumaan. Lähtikö toinen noin vain, sanaakaan sanomatta?
























Tyttö hyppäsi maahan jättäen kolme viimeistä askelmaa väliin.
   "No tuletko vai et?"
   Ai, se tarkottikin meitä molempia. Nora nousi ylös ja laskeutui portaat varovasti alas.
























Tyttö istui viileälle hiekalle ja taputti paikkaa vieressään viitaten Noraa istumaan. Nora istui.
























"Kaunista", tyttö kuiskasi. "Näetsä miten noi tähdet ja taivas heijastuu veden pintaan? Ja miten näyttää kun taivas ja vesi yhdistyis?"
   "Näen."
   "Tää on ainoa asia minkä takia mä rakastan tätä paskaa paikkaa. Meri. Yöllä."
























Seurasi taas hiljaisuus.
   "Mennäänkö uimaan?" tyttö kysyi yhtäkkiä.
   "Mitä?" Nora naurahti. "Ai nyt?"
   "No ei kuule, kun kolmen vuoden päästä helmikuun ensimmäisenä maanantaina. Ei vaan nyt!"
   "En kyllä tuu, ihan seko idea! Jokuhan voi nähä!"
























Tyttö nousi, pudotti tupakan hiekkaan ja tumppasi sen jalallaan.

Samassa hän vetäisi mekon päänsä yli ja seisoi Noran edessä pelkissä alusvaatteissa. "Ai sä et tuu? No mä meen sitten yksin."
























Nora katseli, kun tyttö hyppeli rohkeasti veteen. Ei voi olla totta, toihan on ihan mieletöntä!
   "Hullu!" Nora huusi eikä voinut pidätellä naurua, kun toinen kirmasi veteen kiljuen.























"Tuu! Tää on kivaa!" tyttö huusi vedestä. Nora nauroi epäillen.
"Enkä, mä en oo sekopää!"
"Mikset oo? On kivaa olla sekopää! Tuu, tää on hauskaa! Tuu nyt, tuu mun mieliks!" tyttö kiljui.
























Hitaasti Nora riisui shortsinsa ja veti paidan pois päältään. Tuntui kiusalliselta seisoi pelkissä alusvaatteissa. Hän kytisteli kahden vaiheilla. Pitäisi päättää nopeasti, koska hänelle alkoi tulla kylmä.
   "Ala tulla! Älä ujostele!" tyttö kannusti.
   "Mut jos joku näkee!"
   "Eihän täällä ole muita kun mä! Tuu vaan!"
























Hitaasti Nora otti ensin yhden, sitten toisen askeleen kohti merta. Lopulta hän kahlasi päättäväisesti veteen. Vesi tuntui vielä ihanammalta kuin päivällä, villimmältä, vapaammalta, arvaamaattomalta.
























"Sä tulit! Jes!" tyttö huusi ilahtuneena, kun Nora ui tämän luokse.

















































"Tää on upeeta!" Nora kiljui.
"Niin on! Huuda mun kanssa!"
"Mitä?"
"Huudetaan yhessä! Huudetaan niin kovaa, että koko MAAILMA kuulee!"
"Okei!"
"N-y-t-nyt!"
























Nora puristi silmänsä kiinni ja huusi, huusi kovempaa kuin ikinä ennen. Tyttö hänen vieressään huusi yhtä lujaa. He huusivat yhdessä. Vesi kannatteli huutoa ja kuljetti sitä eteenpäin, niin että koko maailma kuuli.

***

Nora olisi voinut jäädä mereen ikiajoiksi, uida aikojen loppuun asti tämän tuntemattoman tytön kanssa, mutta kaikki loppuu aikanaan. Yhdessä he kahlasivat pois vedestä.
























Päästyään kuivalle maalle molemmat purskahtivat nauruun kuin yhteisestä sopimuksesta. He nauroivat katketakseen, eikä siitä meinannut tulla loppua.
























Vakavoiduttuaan he pukivat vaatteet päälleen sanomatta mitään. Tuntui ettei sanoja tarvittu.
























"No.. Moikka sitten..", Nora aloitti, eikä tiennyt mitä sanoa, vaikka oli juuri tuntenut itsensä läheisemmäksi tämän tytön kanssa, kuin kenenkään muun pitkään aikaan. Hän ei edes tiennyt toisen nimeä. Tyttö hymyili hänelle ja Nora lähti hitaasti kävelemään, toivoen että tyttö ssanoisi vielä jotain.
























Noran käveltyä noin kymmenen metriä, tyttö otti hänet kiinni.
   "Hei kuule... Mikä sun nimi on?" hän kysyi Noralta.
   "Mä oon Nora."
   "Hei kuule, Nora...", tyttö jatkoi. Hän piti pienen tauon ja puri huultaan. Hän näytti miettivän jotain ankarasti. "Onnistuisko että tulisit huomenna kaupungille? Noin kahelta."
   Nora yllättyi. "Joo, käyhän se. Minne päin kaupunkia, mä en oikein tiedä täältä mitään muuta paikkaa kun tän uimarannan?"
   "Mä löydän sut kyllä", tyttö lupasi. "Onks sulla kynää?"
   Nora kaivoi laukustaan mustekynän. Tyttö otti Noran käden omaansa ja kirjoitti jotain Noran kämmenselkään.
   "Siinä on mun numero", tyttö selvensi. "Soita jos eksyt."
























Hymyillen vielä viimeisen kerran, tyttö nyökkäsi ja kääntyi kannoillaan, lähtien kävelemään verkkaisesti. Nora lähti vastakkaiseen suuntaan. Vasta nyt hän tajusi ensimmäisen kerran, että oli kadottanut ajantajunsa aikoja sitten. Hänellä ei ollut hajuakaan paljon kello. Hän mietti mahtaisiko Joan-täti suuttua, jos hän tulisi kotiin kovin myöhään. Tuskinpa.
   Kävellessään Nora vilkaisi kättään. Siihen oli kirjoitettu suttuisella käsialalla puhelinnumero ja sen alle nimi: Macadamia.

***

Siinäpä se sitten. Pahoittelen, että alusta tuli jotenkin tönkköinen, mutta loppuosaa oli kiva kirjoittaa! :) Tässä on jotain 57 kuvaa tai sinnepäin. Aika hyvänpituinen, koska tässä oli mun mielestä hyvä kohta lopettaa. Nää ekat osat varmaan tulee olemaan vähän lyhyempiä. Tai en tiedä, en sano mitään, katotaanmuiden osien pituutta sitten kun ilmestyvät. :D Jätäthän puumerkin käynnistäsi, ole hyvä!

42 kommenttia:

  1. Whoaa, pidin kyllä erittäin paljon tästä osasta! Alku oli ihan luonteva, mutta loppuosa oli kyllä vielä parempi ;D Tapahtumat vaikuttivat aidoilta ja tuli ihan kesäinen olo tännekin, vaikka ulkona rätkii alijäähtynytttä vettä.
    Macadamia vaikuttaa ainakin nyt ihan sympaattiselta, kun tämä noin vain otti Noran mukaansa juttelemaan eikä sen kummemmin kyseenalaistanut tämän puuhia. Jotenkin spontaani ilmestys. Pidin erityisesti tuosta tyttöjen uimakohtauksesta, se oli hyvin tehty ;) Valitsemmasi musiikkiakin kuunteli oikein mielellään, sopi hyvin osan tunnelmaan. Tuntui jotenkin että se olisi valittu Macadamiaa tai Noraa ajatellen, ehkä veikkaisin Macadamiaa ;)
    Mutta kiitokset tästä osasta, tuli lukiessa selvästi hyvälle tuulelle ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Jade Essence! (: Kiva että tykkäsit! Itekin tykkäsin enemmän loppuosasta, mutta hienoa jos alku oli edes jokseenkin luonteva :D Oi, ja ihanaa jos tämän ansiosta tuli kesäinen olo! Macadamia on symppis tyyppi :D Ja spontaanikin. Uimakohtausta oli hauska tehdä, toivottavasti se näkyy laadussa. Ja hei, mukavaa että kuuntelit lukumusan. Olin ajatellut sen tulevan "Macadamian suusta", mutta tämä olisi kuitenkin osoittanut sen Noralle. Eli vähän kumpaakin :D Kiitos itsellesi! :)

      Poista
  2. Voi, oisin halunnut, että osa olis jatkunu :--D ajantaju katosi kun luin tätä, hui! Oli hyvä, tosiaan!
    Pakko sanoa, että tuo rantakohtaus toi mieleen oman Storm-kohtaukseni, jossa Jenah seikkaili Tedin, Elizabethin ja Chandlerin kanssa :--D
    Macadamia vaikuttaa mielenkiintoiselta tapaukselta. Ainakin hän on erilainen, kuin muu jengi, ja ehkä se on hyvä.
    Toivottavasti Nora ei ajaudu pahaan porukkaan :x Anyway, ihana osanen, olin lukiessani ihan sen lumoissa! Kiitos tästä, lisää kaivataan, kunhan ehdit (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana juttu! Ajantajun katoaminenhan on aina hyvä juttu! :D Joo, nyt kun sanoit, niin onhan noissa kohtauksissa jotain samaa.. :) Jep, Macadamia on tosiaan melko erilainen persoona :) En tiedä, ehkä se ei ole hyvä eikä paha. Saas nähdä, mihin porukkaan Nora ajautuu ;) Juu, lisää tulee kyllä, olen tykästynyt henkilöihini, enkä raaski luopua heistä :) Heti kun aikaa on, teen jatkoa! Kiitti kommentista! :)

      Poista
  3. oh, olipas piretä osanen. Ihanasti olit kertonut tyttöjen tunteista ja tunnelmista. Macadamia taitaa olla aika erikoinen tapaus toivottavasti kuitenkin ihan ystävällisessä mielessä eikä pahat mielessä.
    tykkäsin kuvista jotenkin ihan erityisen paljon ♥♥ ja tekstistä toki myös.
    Muistin nyt vhdoin linkittää tämän bits 'n talesiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Macadamia on tosiaan hyvin erityinen tapaus. Myöhemmin selvinnee, millä asialla hän oikein on :D Kiitos paljon kommentista, vupii, ja kiva kun linkitit :)

      Poista
  4. Upea osa! :) Pää lyö ihan tyhjää kommenttia kirjottaessa, mutta paljon paljon positiivista palautetta täältäkin päin. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään, aina ei vaan keksi mitään sanottavaa. :) Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Tykkäsin kovasti uudesta osasta. Pidän kirjoitustyylistäsi :) Kiva kun Nora tutustui Macadamiaan :) Odotan innolla uutta osaa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit ja jos tyylini miellyttää :) Kiitos kommentista!

      Poista
  6. Olipas mukava ja mukaansa tempaava osa! Aah, rantakuvista tuli ikävä kesää ja jälleen kerran aloin haaveilla matkoilla-lisärin hankkimisesta, sille löytyisi kyllä mulla käyttöä.. Hienoa, että Nora päätti lopulta uhoamisestaan huolimatta lähteä käväisemään kaupungilla. .-) Rantatontilla olit kivasti hommanut lisärekvisiitaksi muitakin simejä. .-) Ihan hyvä, että Nora unohti laukkunsa pukukoppiin. ,-) Hmm, koskakohan Nora pääsee pylvään takaa stalkkimaansa jengiin tutustumaan lähemmin, ja miten nämä uuteen tulokkaaseen mahtavat suhtautua? Noh, sentään tytöllä on nyt ainakin yksi kaveri, jonka kanssa viettää aikaa. .-) Tuli tuosta tyttöjen yöuinnista mieleen yksi Kampus Greekin jakso. .-D Jäänpä odottelemaan jatkoa jälleen innolla, tykkään jotenkin tosi paljon tarinastasi. .-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hienoa jos pidit tätä mukaansatempaavana, se on hyvä juttu :) Kesää täälläkin ikävoidään *huokaus* Onneksi on jo toukokuu! :) Matkoilla on kyllä hauska lisäri ja siitä on hyötyä tarinoiden lavastamisessa. Joo, ajattelin, että olisi kiva jos rannalla oisi muitakin, eikä pelkkä Nora siellä yksin hillumassa :D Kyllä varmasti vielä jossain vaiheessa Nora pääsee tutustumaan jengiin. Mahtavaa, jos tykkäät tästä! :)

      Poista
  7. Ei kerrassaan mitään negatiivistä sanottavaa. Kuvatekstit oli kivan pitkiä joissain kuvissa, ja nuo rantakuvat!<3 Olisipa jo kesä. Macadamina oli kyllä erikoinen tapaus, mutta silti kiva. Sanoisinkin että tähän mennessä suosikkihahmoni, mutta tietysti Noran jälkeen. :) Jatkoa jään odottamaan.

    Pst. Fazereilla seuraava osa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Tykkään kirjotella välillä lyhyitä ja välillä pitempiä tekstejä. Rantakuvista tuli itsellekin kesäinen olo. Mukavaa että Noralla ja Macadamialla on faneja :) Jatkoa tulee kyllä! :) Ja lisään osan lukujonoon.

      Poista
  8. Wau! Ihan mahtava osa! Vielä parempi kuin edellinen! On mahtavaa että Nora on löytänyt jo kaverinkin :) Rakastuin tuohon nimeen Macadamia.
    Ranta oli ihana ja olit ottanut heinoja kuvia! Hienoimpia olivat kun Macadamia istui tikkailla ja Nora oli liukastua.
    Jään odoittelemaan uutta osaa :)
    Muista osallistua myös minun kisaan sivuillani! Osallistumisaika alkaa pian loppua :)!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täänks Kaija :) Tykkäsin tästä itekin enemmän kuin edellisestä, ykkösosa oli vähän sellaenen prologityylinen :D Macadamia-pähkinät ;) Kiitos, kuvia oli hauska ottaa, ja hauskaa oli myös lavastaa esim. just tuo kaatuminen :D Juu, osallistuttu on! :D

      Poista
  9. Todella hieno osa. Hyvin kirjoitettu tuntemukset ja tyttöjen rupattelu oli luontevaa. Posetkin oli erittäin onnistuneita. Vaikka osa sijoittui vain yhteen päivään ja iltaan niin ei tuntunut yhtään ettei mitään olisi tapahtunut. Päinvastoin.
    Tykkäsin tosi paljon.
    Mun uudessa tarinassa on päähenkilön nimi muuten kanssa Nora, toivottavasti ei haittaa. En muistanut että tässäkin on. Itse olen sen kyllä ottanut yhdestä lempikirjastani.
    Jatkoa odottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tuuli! :) Kiva että tykkäsit, yritin tietty pyrkiä just mahd. luonnolliseen ja luontevaan keskusteluun/tunnelmointiin. Haa, mahtavaa, pelkäsin että osa saattaisi tuntua lyhyeltä tai jotenkin tylsältä, kun kyseessä oli vain yksi päivä. Mutta jos ei, niin mahtavaa :) Eikä haittaa yhtään, Norahan on vain nimi muiden joukossa. Jotenkin en oikein usko että olisit varta vasten "kopioinut" nimen minulta tai jotain :D Jatkoa tulee.. Kunhan ehdin :)

      Poista
  10. Mahtavaa! Lavastus toimi hienosti. Tykkäsin etenkin nuorten sujuvasti kirjoitetusta puheesta ja siitä miten Noraan saattoi samaistua uudessa paikassa.Yöuinti kohtaus oli etenkin upea ja tykästyin kovasti Macadamiaan. <3 Odottelen, että saan kuulla hänestä lisää ja tietysti myös Norasta.
    Kiinnostuksella odottelen myös juttua rannalla olleista nuorista.
    Ja muuten, hyvää vappua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Mukavaa että tykkäsit lavastuksesta ja tekstistä. :) Yöuinti oli omia suosikkejani, olen jo kauan haaveillut, että pääsisin toteuttamaan sen jossain tarinassa :D Macadamia näyttää olevan suuressa suosiossa, hienoa! Tytöistä kuullaan vielä, luonnollisesti. Kiitos samoin, vaikkakin olen vähän myöhässä, kun vappu meni jo :)

      Poista
  11. Huh, mulla on kestäny päästä lukemaan tämä osa, mutta sainpas lopulta itseni koottua! Ja oli kyllä jännä osa (: Mielenkiintoiselta vaikuttaa tämä tuntematon tyttö, tahdon tietää hänestä lisää. Toivottavasti hänestä tulee Noralle hyvä kaveri.
    Tuo Dannyn jengi on myös aika jännä, mutta en ole varma, onko se hyvä vai paha juttu. No, ehkä sekin selviää! :D Kiitokset tästä ja jatkele toki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään, mulla kestää aina ikuisuus lukea osat :D Kivointa on, että joku lukee, eikä sillä ole väliä, että milloin :) Tytöstä, Macadamiasta kuullaan vielä lisää, hän liittyy olennaisesti tarinaan. Kyllä heistä varmasti kavereita tulee.. Ainakin jonkunlaisia. Dannyn jengistäkin kuullaan vielä! Kiitos kommentista! :)

      Poista
  12. Vihdoin ehdin lukea osasi :) Hienoa että Nora löysi ystävän, toivottavasti malttavat pysyä erossa tuosta jengistä... Mutta sitä ei kai saa tietää ennen kuin jatkoa ilmestyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun luit :) Jatkossa tosiaan selviää mitä Noralle ja Macadamialle vielä käykään... Kiitos kommentista! :)

      Poista
  13. Tää on hei tosi kiva tarina! Tosi huolellista jälkeä. :)
    Esittelytkin olit tehnyt hienosti ja kiinnostavuus säilyi koko ajan. Macadamia on mielenkiintoinen persoona ja tosi kiva, että Nora löysi uudesta kaupungista ystävän! Komppaan Auia, toivottavasti osaavat pysyä erossa Dannyn jengistä. Siihen sekaantumisesta ei varmasti seuraisi näille tytöille mitään kovin hyvää... :s
    Tarinassa on sopivasti todentuntua ja samalla silti se tietty simsmäisyys säilyy mukana. Tykkään ihan älyttömästi, ja linkitän tottakai! :)

    -banssu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos tykkäsit :) Macadamia on kyllä mielenkiintoinen tosiaan. Nora sai huomata, ettei muihin tutustuminen niin vaikeaa ollutkaan. Dannyn jengistä saattaa seurata hankaluuksia, mutta voi siitä tulla hyvääkiin.. Vielä ei tiedä ;) Mukava, jos olet tota mieltä, mustakin on tärkeää, että tarinat ovat todentuntuisia, mutta simisyys säilyy! :) Kiitos kommentista!

      Poista
  14. Ooi, tykkäsin tosi paljon! Hyvä osa ja kiva kun Nora sai ekan kaverinsa :) Musta jotenki tuntuu, että Nora eksyy siihen Dannyn porukkaan tai vastaavaa, ihan salee :'D Mutmut, odottelen jatkoa c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava jos tykkäsit :) Tulevaisuudessa nähdään, pitääkö sun arvelut paikkansa ;D Kiitti kommentista!

      Poista
  15. Uu, löytyi jotain uutta ja kiinostavaa. Jotenkin tosi lämpimän oloinen osa vaikka Nora aluksi ujostelikin oikein kunnolla. Hyvä, että sai edes yhden kaverin... Mutta minkäköhänlaisiin porukoihin kiltti ujo tyttö voi vielä päätyä, aika rajulta tuo meininki rantakaupungissa näyttää olevan nuorison keskuudessa. Huh. Jään seurailemaan.

    Ja sitten tässä samalla pyydän linkitystä: Lc Jalava löytyy "nimilinkistä"
    ja sitten vielä aloitin hullujenhuonehaasteen kun niitä on ihan liian vähän :D http://kuihtumassa.vuodatus.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva, uusi lukija! :) Jep, on se hyvä että on ainakin yks kaveri :) Kiltti tyttö saattaa tosiaan joutua ties minkälaisiin vaikeuksiin.. Tai sitten ei ;) Mahtavaa jos jäät seuraamaan! Linkitän molemmat tarinasi ja käyn katsomassa kun kerkiän! :)

      Poista
  16. Whoa, tykkäsin kovasti osasta. Ja kivasti sai Nora myös yhden kaverin, ettei ihan yksin vieraassa paikassa tarttis olla :)

    Valitettavasti pidempää kommenttia ei nyt irtoa, mutta jatkoa jään odottelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! :) Jep, Nora sai yhden kaverin, katsotaan josko tulevaisuudessa sais lisääkin :D Kiitos kommentista!

      Poista
  17. o/

    Eksyin blogiisi ja tähän tarinan alkuun ihan sattumalta kun etsiskelin uutta ja mielekästä luettavaa. Ja löytyihän sitä!

    Mukavasti tempaisee mukaansa sun kirjoitustyyli ja osat oli ehkä liian nopsaankin läpi luettu. Kuvat on loistavasti lavastettuja ja poset tuntuu istuvan ihan nappiin jokaiseen kuvaan jossa olet niitä käyttänyt. Itselläni on vasta menossa jonkunmoiset reenit posejen kanssa.

    Jos linkitys sopii niin oikein mielelläni linkittäisin sivusi Hardwickin omille sivuilleni.

    VastaaPoista
  18. Hei, mahtavaa jos tykkästi! Hauskaa saada uusia lukijoita! :) Linkitys käy, tulen käymään sivuillasi piakkoin! :)

    VastaaPoista
  19. Hyvä osa oli! Jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
  20. Ihan mahtava osa! Nyt en enää malta oottaa jatkoa!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Heh, kiva juttu :D Jatkoa tulee kyllä.. Joskus ;)

      Poista
  21. Onks toi et saa simeille syöpäkääryleitä niin joku hack vai mikä?
    Ja siis ihana! Tosi hienosti toteutettu. Hyvä et sulla riittää hermot tommoseen. Itellä tulee vaan kamalasti ideoita, mutta lopetan kaikki kesken tai haluan vaan pelata hypermeganopeudella eteenpäin : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tupakkaa saa varmaan monilla eri tavoin, mutta mulla on ainakin yks Modista ladattu posebox, jossa tulee mukana kaikenlaista pikkukamaa käsille :) Kiitos paljon! Niin, joskus meinaa kyllä hermot pettää, mutta sittensitä taas motivoituu jatkamaan :D Kiitos kommentista! :)

      Poista
  22. Macadimia vaikuttaa jännältä persoonalta... Mielenkiinnolla odotan miten kaikki osassa esitellyt hahmot vielä liittyvät toisiinsa. Uskon, että Nora vielä törmää Dannyn jengiin myöhemminkin niin, että nämä jopa huomaavat tytön.

    Pidin todella osasta ja innolla olen seuraaviakin lukemassa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mukavaa etyä olet kommentoinut vanhoihin osiinkin! :) Jengi tosiaan tulee huomaamaan Noran vielä ;)

      Poista